Mä sitten jäinkin Jesperin kanssa kotiin, kun Janne ja Jenni lähti pitkälle automatkalle. Kohteena Sydney. Tavarat oli pakattuna odottaen autoon laittoa. Piti vielä syödä ennen lähtöä, kun Jesperille tuli kohtaus, josta johtuen jäimme kotiin. Jos jotain positiivista asiasta hakee, niin hyvä, että tuli ennen lähtöä eikä illalla ensimmäisessä pysähtymispaikassa puolessa välissä matkaa. Vaikkakin harmittaahan se, ettei yhdessä päästy matkaan. Uudet suunnitelmat vaan kehiin ja toivotataan parasta :) Osaltaan tätä oltiin hiukan odotettukin/pelättykin. Mutta näin keskellä päivää se yllätti, kun kohtaus rypäs yleensä alkaa nukahtaessa/aamuyöstä. Mä sitten otin rennosti tehden hiukan kotihommia. Toi rennosti ottaminen oli ihan paikallaan. Eiköhän tää pitkään jatkuneen flunssan jälkiräkäisyys pikkuhiljaa katoa. Toivotaan ainakin :) Tauti oli pahimmillaan kuukausi sitten viimeisten jalkapallopelien aikaan ja silti niihin oli pakko osallistua ;) Kyllä silloin yritin taltuttaa tautia auringonhattuteellä, rommitotilla ja kuumalla inkiväärijuomalla hunajan kera. Myöskin syöden valkosipulia. Mutta joo mun vaan tarttis taudin alkaessa osata heti pysähtyä pariksi päiväksi. Ehkä mä joskus opin. Kyllähän me Jesperin kanssa nyt viikonloppuna pelailtiin pelejä, kun hän oli kohtuullisen skarpissa kunnossa. Tietysti leffoja halusi kattella. Narniaa kovin haeskeli, mutta rauhallisemmat leffat ovat parempia tässä tilassa. Eilen jo alkoi odottaa, että mentäis heittämään Lucalle palloa. Mutta ei menty kun eilen oli satainen ja kylmä päivä. Ihan toista kuin edelliset päivät, mutta onneksi oli hetkiä, että pääsin nauttimaan siitä lämmöstä ja auringonpaisteesta.
Näin rennosti otettiin :)
Kaupassahan ei sitten tietty keritty käymään, kun matkaan lähtijöiden aikataulu meni jo muutenkin sekaisin. Onneksi siihen sain apua lähistöllä asuvalta ystävältä, vaikka saishan sinne kauppaan tehtyä tilauksen, jonka sitten toimittavat kotiin. Mutta näin en ois saanut kaipaamaani punaviinipulloa :) Hänestä sain myös seuraa yhtenä päivänä kera koirien. Oi sitä Lucan onnea, kun pari tyttökoiraa poikkesi kylässä. Leikkimään ei kuitenkaan ihan keskenään päästetty, kun kokoeroa niillä on jonkin verran, mutta remmin päässä oli hyvä nuuhkutella. Tytöt hiukan arastelivat meidän 'isoa' yli-innokasta kaveria. Taisi siihen yli-innokkuuteen hiukan vaikuttaa toisella juuri ohi mennyt juoksuaika ;) Seuraavalla treffi kerralla täytyy ottaa yhteiskuva koirista. Kyllä piha nuuhkittiin ja merkattiin tarkkaan tyttöjen lähdettyä kotiin.
Nautiskelua, kiitos ystävälle!
Yhteiskuva vielä puuttuu, mutta tässä toinen tytöistä.
Rentoilun lomassa opetin Lucalle kyllä pari temppua, jotka sitten on pohjaa mahdolliselle treibball/pallopaimennukselle, jos sitä haluaa lähteä kokeilemaan. Tähän sain hyvät vinkit paikalliselta bordercollie omistajalta. Fiksu koira oppi nämä äkkiä. Nyt meillä siis mm. työnnetään ovet ja laatikot kiinni sekä osataan mennä pallon taakse istumaan kasvot minuun päin koskematta kuitenkaan palloon. Vielä täytyy opettaa menemään pallon toiselta puolelta. Käskysanan kun siihen vielä keksii. Se pallo olikin alkuun haaste, mutta äkkiä antoi sen olla. Nyt vaan täytyy käydä ostamassa jumppallo (jota siis tuossa lajissa käytetään), jotta pääsee oikealla pallolla harjoittelemaan. Lenkille ei muutamana päivänä päästy. Onneksi ei kuitenkaan 'kiipeä seinille', mikä on tosi loistavaa. Osaa ottaa rauhallisesti, eikä edes pyytänyt lenkille. Onneksi on toi aidattu piha, jonne voi päästää ulkoilemaan ja pakon edessä sinnekin voi asiat tehdä (mitä siis ei normaalisti tee). Vielä kun oisi lukittu, niin voisi turvallisemmalla mielellä jättää ulos. Täällä jossain lähistöllä perjantai-iltana oli koiria joku päästellyt pihoista pois. Mielenkiintoinen havainto Lucassa oli, että sunnuntai iltapäivällä/illalla halusi ns. lenkille. Päästin pihalle ja meni. Mutta sisälle tullessa haki mua taas ulko-ovelle. Itsellä oli hiukan epävarma olo lähteä Jesperin kanssa, koska aamulla vielä oli ollut kohtaus, mutta mentiin kuitenkin. Oliko sitten koiran vaistoa, että tilanne oli jo parempi. Lucaa täytyy muutenkin näissä tilanteissa ruveta seuraamaan paremmin, kun tuntuu herkkyyttä olevan tuohon tilaan, jos sitä vaikka sais vahvistettua meidän avuksi. Pitihän emännän hiukan kiusata kaveria. Kun noita villakoiria alkanut löytyä sieltä sun täältä, niin piti harjaus urakka tehdä. Lucahan ei siitä tykkää... antaa se sen kuitenkin tehdä. Taitaa se kesä tehdä tuloaan ainakin Lucan karvan lähdön määrä ajatellen, kun vaatteistakin niitä alkaa löytymään.
Pikkuinen kasa lähti ja ilme kyllä kertoo, ettei oikeen kiinnostanut tämä valokuvaus :)
Ruusutkin on kukinnan aloittaneet ja lehdet niissä jo olleet jokusen viikon. Äkkiä niissä syksyllä lehtensä menettäneissä kasveissa on lehdet täydessä kasvussa ja kasvit muutenkin tekevät uutta kasvua. Täällä siis vuodenajat näkyy selkeesti kuten Suomessa. Kevään uusi kasvu, kesän lämpö, syksyn ruska ja talven vesisateet. Oletettavasti tien toisella puolella on viikunapuu yhdellä pihalla. Talvella siinä ei ollut lehtiä ja eilen Jesperin kanssa lähikaupassa käydessä huomasin, että siinähän onkin jo isot kämmenen kokoiset lehdet ja viikunoitakin jo kasvoi. Muutenkin monet vihreät pensaat ja puut yllättävät upeilla kukinnoilla. Kaikkia ei oikeen uskalla alkaa kuvailemaan, kun on toisten pihoilla. Ehkäpä pitäis tehdä retki jonnekkin puistoon näin kevätaikaan. Täälläkin tienpientareet on paikoin keltaiset, mutta ei voikukkaa, vaikka sitäkin löytyy.
Pihan köynnösruusu aloittanut kukintansa.
Keltaista täälläkin riittää nurmikoilla ja tienpientareilla. Paikoissa, joissa ei ole myrkytetty.
Tämäkin siis tekee myös aikamoisen lehtiruusukkeen kuten voikukka.
Toivottavasti saadaan tekstiä myös matkalla olleiden reissusta. Jollei muuten, niin ainakin kuvia.



